Eläimen ikääntyminen kuuluu yhteiseen elämään. Kun ymmärrät, miten esimerkiksi koiran terveys ja käytös voivat muuttua iän myötä, saat oivan mahdollisuuden muokata vanhan koiran loppuelämästä entistäkin antoisampaa.

Tässä tekstissä syvennymme eläinten vanhuuteen. Vaikka näkökulma on pääasiassa vanhan koiran arjessa ja hyvinvoinnissa, käsittelen artikkelissa tuttuun tapaan myös muita eläinlajeja.

Milloin eläin on vanha?

Eläimet saavuttavat vanhuusiän eri vaiheissa. Myös eliniät vaihtelevat paljon.

Esimerkiksi kissa on vanha, kun sen mittariin pyörähtää 10 vuotta. Hevosen vanhuusvuodet puolestaan häämöttävät noin 16-vuotiaasta eteenpäin. Koirilla vanhuus vaihtelee roduittain, mutta yleisesti ottaen koirien katsotaan olevan vanhoja, kun ne täyttävät noin 7–9 vuotta.

Monet eläimet elävät nykyisin pidempään kuin ennen. Joissakin maissa eläinten eliniänodote on noussut jopa 230 prosenttia. Pidempää elinikää selittävät muun muassa eläinlääketieteen kehittyminen sekä lemmikinomistajien parempi ymmärrys eläinten hyvinvoinnista, turvallisesta arjesta ja tarpeista.

Siinä missä kilpikonna saattaa elää yli 100-vuotiaaksi, kesyrotan elämä päättyy usein jo muutaman vuoden jälkeen.

Monet suurikokoiset eläimet elävät pitkään. Koirien keskuudessa sama ei kuitenkaan päde, vaan suuret koirat menehtyvät aikaisemmin kuin pienet. Syytä tähän ei vielä kunnolla tiedetä, mutta eräässä tutkimuksessa on arvioitu, että koirien jalostaminen suuriksi altistaisi ne etenkin syövälle.

Saako eläin elää vanhaksi?

Kaikki eläimet eivät saa elää niin vanhaksi kuin ne voisivat elää. Yksi esimerkki tästä on kana. Luonnossa kanat elävät noin 7-vuotiaaksi ja onpa jopa 15-vuotiaitakin kuopsuttajia tavattu. Mutta kanat jotka kasvatetaan ruoaksi saavat elää vain 1,5-vuotiaiksi.

Norsut puolestaan elävät luonnossa noin 60–70-vuotiaiksi, mutta eläintarhassa on harvinaista, että norsu näkee 40-vuotissyntymäpäiviään. Usein elinikä jää vieläkin lyhyemmäksi.

Lehmät puolestaan teurastetaan tehotuotannossa nuorina, noin 4–5-vuotiaina. Naudan luonnollista elinikää ei nykyisellään edes tiedetä, sillä luonnossa nautoja ei tavata enää vapaana.

Toisaalta on myös eläimiä, jotka luonnossa elävät lyhyemmän elämän kuin saman lajin yksilö huolenpidon ja hoivan piirissä. Esimerkiksi kotikissa elää turvattua elämää ja saa eläinlääkärin hoitoa tarvittaessa, kun taas villikissa kokee monenlaisia vaaroja aina petoeläimistä sairauksiin. Myös villihevoset elävät tyypillisesti lyhyemmän elämän kuin ihmisten kanssa elävät hevoset.

Koiran vanheneminen aiheuttaa monenlaisia muutoksia

Eläimen vanheneminen muuttaa usein paitsi terveyttä joskus myös käyttäytymistä. Muutokset ovat aina yksilöllisiä; jotkut koirat voivat olla hyvinkin terveitä ja terhakoita vanhanakin, kun taas osa nuoremmista lajitovereista sairastuu jo varhain.

Eletty elämä jättää myös jälkensä. Traumaattiset tapahtumat kuten löytötarhaelämä, omistajan vaihtuminen tai loukkaantuminen voivat myöhemmin aiheuttaa sairauksia vanhalle koiralle. Elintavoilla, esimerkiksi ruokavaliolla, on niin ikään oleellinen vaikutus hyvinvointiin.

Käydään seuraavaksi läpi yleisiä vanhuuden mukanaan tuomia seikkoja koiralla. Samankaltaisia muutoksia tavataan muillakin eläinlajeilla, joskin sairaudet vaihtelevat lajeittain. Esimerkiksi vanhalla kissalla maksa- ja munuaisongelmat sekä kilpirauhasen liikatoiminta ovat yleisiä, kun koiria vaivaavat muut sairaudet.

Vanhan koiran “vaivat”

• Näkö, kuulo ja makuaisti heikkenevät.
• Nivelet voivat jäykistyä ja kipeytyä.
• Aineenvaihdunta hidastuu, koira saattaa lihoa helpommin. Toisaalta myös laihtuminen on mahdollista.
• Kognitiiviset toiminnot voivat heikentyä, muisti heikkenee.
• Turkki harmaantuu ja muuttuu.
• Hampaiden kunto voi huonontua.
• Touhukkuus vähenee, nukkuminen ja syvä uni lisääntyvät.
• Koira ei välttämättä ota kontaktia enää niin paljon etenkään vieraisiin ihmisiin.
• Pelokkuus ja ääniarkuus saattavat lisääntyä (arkuutta voivat osittain selittää muistin, kuulon tai näön ongelmat).
• Palautuminen stressaavista tilanteista vie pidempään. Iäkäs koira kestää yleensäkin huonommin stressiä.

Iäkkään koiran yleisiä sairauksia

• Nivelrikko
• Hammassairaudet
• Diabetes ja muut hormonaaliset ongelmat
• Kasvaimet ja syövät
• “Alzheimer” eli CDS (Cognitive Dysfunction Syndrome)

On havaittu, että koirien Alzheimer vaivaa noin 28 prosenttia 11–12-vuotiaista koirista ja peräti 68 prosenttia 15–16-vuotiaista. Koira voi olla levoton, pelokas, ahdistunut tai jopa aggressiivinen. Uni-valverytmi saattaa muuttua. Vuorovaikutus voi ontua ja oppiminen heikkenee. Tutun ympäristön hahmottaminen ei enää suju ja koira saattaa vaikuttaa eksyneeltä.

Näin huomioit iäkästä lemmikkiä arjessa

Eläinten vanhuus näkyy hiukan poikkeavin tavoin lajista riippuen. Siksi on tärkeää, että otat huomioon eläimen yksilölliset tarpeet. Alla on kerrottu yleisellä tasolla, mihin iäkkään eläimen arjessa on hyvä kiinnittää huomiota.

Terveystarkastukset

Eläimen kipua ja sairauksia on yleisesti hankala tunnistaa, siksi seniorilemmikin terveys tulisi tarkistuttaa eläinlääkärin luona noin kerran vuodessa. Esimerkiksi kissalla munuaisten vajaatoiminta oireilee vasta sitten kun munuaisista on jäljellä enää yksi kolmasosa. Säännölliset laboratoriokokeet paljastavat sairauden hyvissä ajoin.

Mikäli eläimen vointi tai käytös muuttuu edes vähän, hakeudu eläinlääkäriin. Monia iäkkään koiran vaivoja voidaan hoitaa ja koira voi elää hyvää elämää pidempään kuin ilman hoitoa.

Arjen aputoimet

Voit helpottaa vanhan koiran tai muun lemmikkivanhuksen arkea myös erilaisilla aputoimilla. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Aisteista ensimmäisenä heikkenee usein kuulo. Eläimelle kannattaakin opettaa jo ajoissa käsimerkkejä vihjeiksi erilaisille asioille, jotta kommunikointinne säilyy sujuvana kuulon heikentymisestä huolimatta.
• Jos koiralla tai kissalla on jäykkyyttä lonkissa tai nivelissä, rappuset sänkyyn tai sohvalle on lemmikkiä ilahduttava apu.
• Vanha ja huonomuistinen kissa hyötyy useasta vessalaatikosta.
• Jos hampaat ovat kovin kärsineet, pehmeämmät lelut ja luut tuntuvat kivemmalta kuin kovat.
• Huolehdi turkin hoidosta, jolloin ehkäiset esimerkiksi kissoilla karvapallojen muodostumista suolistoon.
• Tarjoa iäkkäälle eläimelle mahdollisuus omaan rauhaan joka päivä.
• Pidä huolta rutiineista ja säännöllisestä päivärytmistä, sillä muutokset stressaavat herkemmin eläinvanhuksia.

(Lista jatkuu kuvan jälkeen)

Ruokavalio

Seniorilemmikkien ruokinta on tuiki tärkeä osa hyvinvointia. Iäkäs koira ja muut eläimet hyötyvät ravintolisistä, rasvahapoista, antioksidanteista ja lihaksistoa tukevasta proteiinista.

Eläinten makuaisti voi heiketä iän myötä, mikä voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja nirsoilua. Kokeile tarjota tuoksuvampaa ruokaa ja etsi eläintä itseään miellyttäviä makuja.

Virikkeistäminen, aktivointi, liikunta ja harrastukset

Leikistä riemuitsevat ihan kaikenikäiset eläimet! Aktivointi ja virikkeistäminen tarjoavat loistavaa aivojumppaa. Toisin kuin yleisesti luullaan, vanha koirakin oppii uutta, mutta oppiminen voi olla hitaampaa kuin nuoremmilla lajitovereilla.

Liikunta pitää seniorilemmikin vetreänä. Huolehdi kuitenkin, että lenkit pysyvät eläinyksilölle sopivina. Anna lemmikin valita reitit ja etenemistahti mahdollisuuksien mukaan. Ulkoilu erilaisilla alustoilla, kuten metsässä, auttaa tasapainon ja lihaskunnon ylläpitämisessä.

Jos teillä on yhteinen harrastus, harrastusta kannattaa ylläpitää niin pitkään kuin mahdollista. Tärkeintä sekä nuoren että vanhankin koiran kanssa on, että eläin itse valitsee harrastuksen ja todella nauttii siitä. Tehtävät on kuitenkin mukautettava yksilön kykyihin ja jaksamiseen sopivaksi.

Riittävä lepo ja rentoutuminen

Iän myötä levon tarve yleensä lisääntyy. Huolehdi siis siitä, että lemmikillä on kotona useampia paikkoja, joissa se voi levätä rauhassa.

Tee seniorilemmikin elämästä mahdollisimman rentoa ja mukavaa, sillä se auttaa ehkäisemään eläimen stressiä. Nauttiiko ikääntyvä eläinystäväsi hieronnasta tai silittelystä? Miten iäkäs koira tai kissa mieluiten rentoutuu?

Rentoutumista edesauttaa myös sopiva lämpötila. Esimerkiksi moni kissa rakastaa pötkötellä uuninpankolla, viltin mutkassa tai saunan pehmeissä jälkilämmöissä.

Kun on aika luopua

Kohtaamme vääjäämättä tilanteen, kun joudumme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme. Yleensä se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä vaikea päätös eläimen lopettamisesta – vain harvoin lemmikkimme nukahtavat itse ikiuneen, vaikka niin tietysti toivoisimme.

On äärettömän tärkeää, että emme pitkitä luopumista, koska silloin pitkitämme eläimen kärsimystä. Moni lemmikinomistaja toteaa jälkikäteen katuvansa sitä, että pohti päätöstä lemmikin kuolemasta liian pitkään.

Armollisin hetki luopua on silloin, kun lemmikin elämä ei ole enää elämisen arvoista. Jos esimerkiksi iäkäs koira ei enää syö tai juo, vetäytyy jatkuvasti omiin oloihin eikä enää touhua tuttuja asioita, on aika päästää irti ja tehdä ystävällesi rakkaudellinen viimeinen palvelus.

Jos vanhan koiran hyvinvointi askarruttaa tai kaipaat muutoin apua, tutustu Animal Heartsin palveluihin ja ole yhteydessä.

Lähteet:

Dog Aging Project
Global Trends in Pet Health
Oikeutta eläimille
SEY
Tiira, K. (2019). Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Helsinki: Tammi.
Ylikorpi, P. (2022). Kissanhoidon käsikirja: kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta. Helsinki: Art House.

The post Kun eläinystävä vanhenee – näin tuet vanhan koiran hyvinvointia appeared first on Animal Hearts.

Monet lemmikkieläimet saavat loikoilla päivät pitkät, rapsutuksia satelee ja ruokakin tupsahtaa kuppiin kuin itsestään. Mutta yksi hyvän elämän olennaisimmista palikoista saattaa unohtua: virikkeistäminen. Virikkeetön arki voi vaikuttaa koiraan niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Vaikka koirankouluttajan työssäni korostuu erityisesti koirien aktivointi ja virikkeistäminen, kaikkien eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Siksi tässä blogitekstissä sivutaan myös muiden eläinlajien virikkeistämistä.

Virikkeistäminen perustuu eläimen luontaisiin kykyihin

Lemmikkieläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet ovat samoja kuin niiden luonnonvaraisten sukulaistenkin. Tutkimuksissa on esimerkiksi nähty, että sisäkissat saalistavat mielellään. Ne tahtovat nähdä vaivaa ruokansa eteen.

Jos lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät tyydyty, eläin voi turhautua, passivoitua ja stressaantua. Ajan saatossa pitkäkestoinen stressi saattaa johtaa yhä suurempiin hyvinvointi- ja käyttäytymisongelmiin.

Eläimet kaipaavat ennen kaikkea puuhaa, jossa ne saavat käyttää luontaisia kykyjään. Virikkeistäminen on siihen mitä mainioin tapa.

Virikkeistämisen hyödyt

• Ei-toivottu käyttäytyminen vähenee
• Lajityypillinen käyttäytyminen lisääntyy
• Tutkimiskäyttäytyminen ja leikkisyys pilkahtelevat enemmän
• Mielihyvän tuntemukset lisääntyvät
• Stressi lievittyy
• Muisti paranee
• Keskittymiskyky terävöityy
• Ongelmanratkaisukyky kehittyy
• Vastustuskyky vahvistuu
• Eläimen käsittely voi helpottua
• Sinun ja eläinystäväsi vuorovaikutus syvenee

Koiran aktivointi ja virikkeistäminen – mitä eroa niillä on?

Usein ajatellaan, että koiran aktivointi tarkoittaa samaa kuin virikkeistäminen, mutta niillä on eroavaisuuksia.

• Aktivointi on melkeinpä mitä tahansa eläimen kehoa ja aivoja aktivoivaa tekemistä.
• Virikkeistäminen on tavoitteellista ja sillä pyritään lisäämään eläimen mahdollisuuksia monipuoliseen lajityypilliseen käyttäytymiseen ja luontaisten kykyjen käyttämiseen. Virikkeistäminen tähtää eläimen hyvinvoinnin parantamiseen sen kaikilla osa-alueilla.

Siinä missä koiran aktivointi voi olla leikkimistä, aktivointipelejä ja uusien asioiden opettelua ilman sen kummempia tavoitteita, virikkeistäminen on osa kokonaisuutta, joka muodostaa koiran hyvän hoidon.

Lisäksi koiran aktivoinnissa ihminen tavallisesti osallistuu toimintaan yhdessä koiran kanssa. Virikkeistäminen on sen sijaan omaehtoista. Eläin toteuttaa ensisijaisesti itse – ihminen toimii toiminnan järjestäjänä ja seurailee puuhia taka-alalla.

Virikkeistäminen hyödyttää kaikkia eläinlajeja

Useimmiten virikkeistämisestä tulee mieleen koiran virikkeistäminen. Mutta yhtä lailla siitä hyötyvät muutkin eläimet, kuten

• tuotantoeläimet
• koe-eläimet
• eläintarhan eläimet
• kotieläimet
• seura- ja harrastuseläimet.

On valitettava totuus, että liian moni eläin kärsii yksitoikkoisesta arjesta. Esimerkiksi hevonen käyttäisi luonnon oloissa jopa 60 % ajastaan syömiseen sekä ravinnon etsimiseen ja vain 20 % seisomiseen, kun taas vankeudessa sen ajasta 65 % kuluu seisomiseen ja 15 % ravinnon saantiin.

Kissat puolestaan saattavat elää ahtaasti ilman mahdollisuutta päästä ulos nuuhkuttelemaan ja tutkimaan ympäristöä. Kissan virikkeet saattavat olla kovin vähäisiä. Mitä aktiivisempi omistaja, sitä onnellisempi silkkitassu.

Tuotantoeläimet ovat oma lukunsa. Niiden arki on vielä paljon rajoitetumpaa kuin lemmikkieläinten. Kaikkien vankeudessa elävien eläinten virikkeistäminen olisikin hyvin tärkeää.

Millainen on hyvä virike?

Virikkeet jaetaan tavallisesti viiteen kategoriaan: ravintoon, elinympäristöön ja aisteihin liittyviin virikkeisiin sekä sosiaalisiin ja kognitiivisiin virikkeisiin. Virikkeistämisessä kaikki nämä kategoriat otetaan huomioon. Monet virikkeet kuuluvat kuitenkin samanaikaisesti useampaan eri kategoriaan.

Tavoite on niin ikään tärkeä. Haluatko ehkäistä eläimen turhautumista? Se on loistava pyrkimys itsessään. Muita tavoitteita voivat olla vaikkapa sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen tai se, että eläin käyttää päivän aikana enemmän aikaa sille ominaiseen puuhaan kuten ruoan etsintään tai ympäristön tutkimiseen.

Hyvä virike

• pohjautuu laji- ja rotutyypillisiin tarpeisiin
• sopii kyseiselle yksilölle
• on turvallinen
• täyttää tavoitteen
• haastaa sopivasti
• herättää uteliaisuuden
• tuntuu eläimestä palkitsevalta
• on helppo muunnella
• sujahtaa luontevaksi osaksi jokapäiväistä arkea.

Vinkit virikkeistämiseen

Virikkeistäminen vaatii lemmikinomistajalta aktiivisuutta, mutta reippaus palkitsee taatusti. Miten pääset alkuun?

1. Tee kalenteri, johon kirjaat muutaman erilaisen virikkeistämishetken jokaiselle viikonpäivälle. Huomioi eri kategoriat: ravinto, elinympäristö ja aistit sekä sosiaaliset ja kognitiiviset virikkeet.
2. Käytä sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja virikkeitä, tuttujen virikkeiden muunnelmia ja aivan uusia virikkeitä.
3. Tutki, mitä laji tai rotu rakastaa luontojaan tehdä ja keksi virikkeitä sen mukaan.
4. Ajoita virikkeistäminen sopivaan hetkeen; anna esimerkiksi koiralle pitkäkestoinen ruokavirike aina ulkoilun jälkeen.
5. Tarkkaile, miten eläin reagoi virikkeeseen. Helpota, jos virike näyttää liian haastavalta, ja vaikeuta, jos liian helpolta.

Alla on listattu muutamia virikeideoita. Samantapaiset virikkeet soveltuvat hyvin myös muille eläinlajeille!

Koiran virikkeet

• Piilota ruoka tai herkkuja kotona, kotipihalla ja kävelylenkillä. Heittele namit nurmikolle, lumihankeen tai ujuta niitä puun oksille/runkoon, kivikkoon…
• Tee jälkiä ruoalla.
• Anna ruoka aktivointileluissa, tyhjien pahvipurkkien, luiden tai vaikka limsapullojen sisässä.
• Tyydytä koiran pureskeluintoa tarjoamalla luita tai muuta pureskeltavaa. Luutkin voit piilottaa tai ripustaa roikkumaan, jolloin koiran täytyy setviä, miten siihen pääsee käsiksi.
• Monet koirat rakastavat kaivaa. Tee karvakuonolle oma kaivuupaikka, jossa on sallittua möyhiä. Hiekkalaatikko, multalaatikko tai kotipihan nurkkaus toimivat hyvin.
• Jemmaa tutun ruoan joukkoon uusia, turvallisia makuja, kuten porkkanaa, kurkkua ja oliiveja.
• Tee tutkimusretkiä erilaisissa ympäristöissä ja vaihtelevissa maastoissa. Tutkikaa hiekka-, lehti- ja lumikasoja, lätäkköjä, ojia ja vesistöjä.
• Vie koira nuuhkuttelulenkille tai leikkimään koirakaverin kanssa, jos se nauttii siitä.
• Haasta koiran älynystyröitä älypeleillä tai opeta sille uusi taito/temppu.
• Nenätyöskentely eli nosework on oiva harrastus (Vink, tätä voit tehdä myös Animal Heartsin opastuksella!)
• Virikkeistämistä on myös huomata, miten koira haluaa nukkua. Jos koira tykkää esimerkiksi koisia peittomytyssä, tarjoa semmoisia.

Kissan virikkeet

• Kissat rakastavat nuuhkia ja etsiä. Piilota herkkuja tai ruoka-ateria eri paikkoihin sisällä ja/tai ulkotarhassa taikka valjastelulenkillä.
• Tarjoa ruoka aktivointilelusta, -laudalta tai -pallosta.
• Kerää pahvilaatikkoon tai muovivatiin tikkuja, sammalta, lehtiä, käpyjä ja piilottele sekaan namuja.
• Säästä tyhjä vessapaperitötterö ja tee siitä herkkupiilo.
• Hanki kissalle pallomeri, josta etsiä herkkuja.
• Salli kissalle uusia makuja ja ruokia säännöllisesti.
• Laita lattialle peitto ja piilottele namuja peiton mutkiin. Vaihtelua tuovat eri tekstuurit, kuten tuoksuva, karhea villa.
• Anna kissalle päivittäin mahdollisuus tarkkailla ikkunasta ulkoelämää, kuten lintuja, oravia ja hyönteisiä.
• Monen kissat rakastavat myttyjä. Voit tehdä peitosta unimytyn kissalle tai rakentaa tuolin alle “pesäkolon” vaikkapa yön ajaksi.
• Kissat haluavat usein loikoilla korkealla. Rakenna mielenkiintoinen touhuseinä.
• Potkuttelu ja pureminen on kissoille ominaista puuhaa. Hanki potkutteluleluja kaupasta tai tee semmoinen vanhoista villasukista, joita laitat päällekkäin.

Hevosen virikkeet

• Piilota esimerkiksi pyyhkeen mutkaan heinää ja porkkanan paloja. Voit tehdä pyyhkeestä melko tiukankin mytyn, jotta puuhassa on haastetta.
• Voit ujuttaa makupaloja ja heinää myös maitopurkkeihin tai vaikka kumisaappaisiin.
• Namien piilottelu ympäri tarhaa kesät talvet on palkitsevaa puuhaa.
• Vie tarhaan tasaisin väliajoin uutta tutkittavaa ja nuuskuteltavaa.
• Maastossa voit ripotella herkkuja mättäille ja puskiin.
• Ota maastolenkillä ilo irti luonnosta: tutustukaa erilaisiin alustoihin, hypähdelkää esteiden yli, anna hevosen kieriä hiekalla tai käydä uimassa.
• Ylipäätään maasta käsin tehtävät harjoitukset ovat mukavaa vaihtelua.
• Eläinkaupoista löytyy hevosten virikkeistämiseen esimerkiksi ruokapalloja ja aktivointileluja.

Millainen on koiran hyvä päivä?

Ihmisten yhteiskunnassa koirat saavat yhä liian vähän vaikuttaa omaan elämäänsä. Päivät kulkevat pitkälti ihmisten aikataulun ja tavoitteiden mukaisesti.

Miltä koira päivä näyttäisi, jos koira saisikin itse valita? Tutkimusten mukaan koiran hyvään päivään sisältyisi sopivassa suhteessa oleskelua, yhdessäoloa, aktiivisuutta ja lepoa.

Kurkistetaan, miltä koiran hyvä päivä näyttää aiemmassa blogitekstissä seikkaillun Luga-koiran silmin. Luga eli vuosia onnetonta elämää tarhassa, kunnes se pääsi koirien sielunmaisemaa ymmärtävään kotiin. Uudessa loppuelämän kodissa Lugan päivät kulkevat näin:

1. Luga-koira viettää aikaansa sekä sisällä että kotipihalla nuuhkien, etsien, tarkkaillen reviiriään ja syöden ruokaansa eri paikoissa. Pari kertaa päivässä Luga tykkää käydä kodin ympäristössä tutkimusretkillä. (Oleskelu/Matala aktiivisuus)
2. Se viettää rentoa aikaa laumansa eli ihmistensä kanssa. Naapurissa asuu mieluisa koirakaveri. (Yhdessäolo)
3. Luga touhuaa lyhyitä hetkiä kerrallaan korkealla intensiteetillä, jolloin se juoksee, saalistaa, repii, kaivaa ja leikkii riehakkaasti. (Korkea aktiivisuus)
4. Luga vetäytyy lepäämään aina kun siltä tuntuu. Sen petipaikka on tuttu, turvallinen ja miellyttävän häiriötön. Lepo vie valtaosan Lugan vuorokauden tunneista. (Lepo)

Kaipaatko yksilöllistä näkemystä koirasi virikkeistämiseen? Mietityttääkö koiran hyvinvointi? Animal Hearts palvelee ilolla – kuullaan!

Lähde: Griss, S. et al. (2021). If they could choose: How would dogs spend their days? Activity patterns in four populations of domestic dogs. Applied Animal Behaviour Science, 243. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2021.105449

Virikeideoita koiralle: https://www.instagram.com/koirankirjava/

The post Virikkeistäminen tukee hyvinvointia appeared first on Animal Hearts.

Koirasi kävelee metsäpolulla, kun yhtäkkiä läheltä kuuluu rapiseva ääni. Karvaturri valpastuu ja samassa räkättirastas ampaisee pusikosta lentoon. Vaara ohi, koira ravistelee itseään ja jatkaa lenkkiä.

Evoluutiossa eri tunteilla on suuri rooli, sillä ne auttavat eläimiä selviytymään ja säilymään hengissä: pelko suojelee ja kiintymyksen tunne pitää laumat yhdessä. Tunteet synnyttävät motivaatioita käyttäytymiselle.

Tunteilla on myös vahva yhteys eläinten hyvinvointiin. Negatiiviset tunnetilat, kuten pelko, voivat pitkään jatkuessaan heikentää eläimen hyvinvointia kun taas positiiviset tunnetilat lisäävät sitä. Hyvinvoinnin kannalta on oleellista tunnistaa, mitä tunteita eläin kulloinkin tuntee.

Eläinten tunteiden tutkimus on nuori tieteenala

Eläinten tunteet ovat synnyttäneet kiivasta keskustelua filosofien ja tutkijoiden keskuudessa kautta aikojen, ja edelleenkin moni käsityksemme muunlajisten tunteista nojaa vanhentuneisiin ja virheellisiin tietoihin. Tällä hetkellä tutkimukset aiheen tiimoilta käyvät kuitenkin vilkkaampina kuin koskaan ennen.

Luonnontieteilijä Charles Darwin, joka 1800-luvulla muokkasi käsityksen ihmislajin alkuperästä uuteen uskoon, puhui eläinten tunteista teoksessaan The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872). Sittemmin 1900-luvulla eläinten tunteiden tutkimus jäi pitkäksi aikaa behavioristisen lähestymistavan jalkoihin. Puhetta esimerkiksi eläinten ilosta tai surusta pidettiin merkityksettömänä tai jopa epätieteellisenä ja antropomorfistisena eli ihmisenkaltaistamisena.

Vähitellen 1970-luvulta alkaen suunta eläinten kognition, tietoisuuden ja tunteiden tutkimuksessa alkoi muuttua pitkälti Donald R. Griffinin muotoileman uuden tutkimusalan, kognitiivisen etologian, myötä. Eläinten tunteita tutkitaan nykyisin useilla tutkimusaloilla ja viime vuosikymmeninä tieto eläinten kokemusmaailmasta, tunteista ja tietoisuudesta on lisääntynyt huimaa vauhtia. Tässä auttavat myös uudet tutkimusmenetelmät.

Eläinten tunteita voidaan selvittää esimerkiksi analysoimalla käyttäytymistä ja eleitä sekä mittaamalla fysiologisia reaktioita kuten sykettä tai sykevälivaihtelua. Funktionaalisen magneettikuvauksen ja lähi-infrapunakuvauksen avulla voidaan tarkastella eri aivoalueiden aktivoitumista toiminnan aikana. Tunnetilan positiivisuutta tai negatiivisuutta, optimismia tai pessimismiä, voidaan kartoittaa niin sanotun kognitiivisen vinouman (cognitive bias) avulla.

Eläin tuntee samoja tunteita kuin ihminenkin

Enää ei tarvitse kysyä onko eläimillä tunteet, sillä tästä ollaan jo yksimielisiä. Sen sijaan siinä, mitä tunteita eri eläinlajien kokemusmaailmaan kuuluu ja miten tunteet syntyvät, riittää vielä paljon selvitettävää. Eroja on myös siinä, miten olennaisena tekijänä tunteita eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa pidetään.

Yleisesti ajatellaan, että kaikkien nisäkkäiden tunnemaailmaan kuuluu tiettyjä perustunteita. Kyseessä ovat meille ihmisillekin varsin tutut tunteet:

• Ilo/tavoittelu
• Kiintymys/hoiva
• Leikkisyys
• Seksuaalisuus
• Suru
• Pelko
• Aggressio/viha
• Yllättyminen

Perustunteita, kuten iloa ja pelkoa, kokevat nisäkkäiden ohella myös kaikki muut selkärankaiset eläimet, kuten linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat, sekä ainakin jotkut selkärangattomat eläimet kuten mustekalat. Vielä 1980-luvulla epäiltiin kykenevätkö muut eläimet ihmisen ohella lainkaan tuntemaan kipua, mutta nykyisin onneksi tiedetään, että myös eläinten kyky tuntea kipua, aito kipukokemus, on yleistä eläinkunnassa.

On myös tunteita, joita kaikki eläinlajit eivät kykene tuntemaan. Tällaisia sekundaarisia tunteita ovat vaikkapa syyllisyys, katumus ja kosto. Osa ihmisistä ajattelee, että koira esimerkiksi häpeäisi käytöstään tai kissa osoittaisi mieltään, mutta nykytiedon valossa kumpikaan ei vaikuta todennäköiseltä.

Stressi heikentää koiran hyvinvointia

Tiedetään, että pitkäkestoinen stressi kuormittaa kehoa ja voi altistaa useille sairauksille. Stressi vaikuttaa haitallisesti myös aivojen toimintaan. Kroonisessa stressissä kuormitus on kasvanut liian suureksi, parasympaattisen hermoston toimintakyky on heikentynyt, eikä elimistö pääse palautumaan normaalilla tavalla.

Muun muassa tästä syystä stressi voi näyttäytyä käyttäytymisessä monin tavoin esimerkiksi käyttäytymisongelmina. Stressaantunut koira voi reagoida ympäristön ärsykkeisiin, kuten ääniin tai lenkkireitin varrella vastaantuleviin häiriöihin, herkemmin. Toisaalta stressi voi myös passivoittaa, eläin voi muuttua apaattiseksi ja vaisuksi.

Mikä aiheuttaa eläimelle stressiä?

Koiran – ja minkä tahansa eläimen – stressiä aiheuttavat lukuisat eri tekijät, ja siksi tilannetta tulee aina tarkastella yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Krooninen kipu tai muu fyysinen vaiva on yleinen syy stressille. Kukapa meistä ei ahdistuisi, jos kehoon sattuu jatkuvasti? Stressin alkulähteille pääseminen voikin edellyttää myös kattavaa terveystarkastusta.

Yleisiä stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi

• krooninen kipu (stressi voi myös voimistaa kivun kokemista)
• arkuus, pelot ja aggressio
• palautumisen ja levon puute
• käyttäytymistarpeiden toteutumattomuus
• rähinätilanteet ja voimakkaat reaktiot
• turhautuminen
• tylsyys tai liika aktiivisuus
• yksinolo
• sopimaton asuinympäristö
• muutokset (loma, omistajan työajat, muutto, uusi perheenjäsen jne.)
• rutiinien puute
• epätietoisuus (esim. rutiineista tai odotuksista)
• omaan elämään liittyvän hallinnan tunteen puuttuminen.

Pentu-/poikasaika on merkityksellinen ajanjakso, sillä sen aikaiset tapahtumat vaikuttavat osin siihen, millainen stressinhallintakyky yksilölle kehittyy. Varhaisella stressillä on yhteys myös muun muassa ahdistuneisuuteen. On esimerkiksi havaittu, että mikäli linnunpoikanen erotetaan emostaan ennenaikaisesti tai rotanpoikanen ei saa riittävästi emonhoivaa, ne stressaantuvat herkemmin arkitilanteissa läpi elämän.

Myös elinympäristöllä pentu-/poikasaikana on iso merkitys koko elämälle: liian yksitoikkoinen tai kaoottinen ympäristö sekä puutteet sosiaalistamisessa voivat vaikuttaa monin tavoin terveyteen ja hyvinvointiin tulevaisuudessa. Ihmisten kanssa elävät eläimet kannattaakin totuttaa hienovaraisesti erilaisiin ympäristöihin ja asioihin pienestä pitäen. Totuttamisen on tapahduttava kuitenkin niin, että eläin pysyy rentona eikä pelkoja pääse syntymään.

Tunne synnyttää käyttäytymistä – tunnista koiran pelko asennoista, eleistä ja ilmeistä

Erilaiset tunnetilat voivat ilmetä eläimen käyttäytymisessä monin tavoin. Ihmisen on tärkeä oppia ymmärtämään eläimen käyttäytymistä ja tunnistamaan asennot, eleet ja ilmeet, joilla yksilö viestii eri tunteistaan.

Yksi varsin yleinen tunne on pelko, josta on vain lyhyt matka toiseen voimakkaaseen tunteeseen, aggressioon. Mutta miten esimerkiksi koiran aggression tunne kehittyy ja mitä siitä voi seurata? Käydään kehityskulku läpi melko tavanomaisen arkisen tilanteen kautta.

Lapsiperheessä on yleistä, että lapsi saattaa kiusoitella koiraa ja esimerkiksi halata sitä tiukasti. Lapsi ei tokikaan tarkoita pahaa, mutta koira saattaa tuntea olonsa pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Aggression portaat osoittavat, miten koira viestii tilanteessa tunteestaan:

Tukalassa tilanteessa koira voi lipoa kielellään nenää, räpytellä silmiään tai haukotella. Se saattaa istahtaa tai kääntyä kokonaan poispäin. Koira voi poistua tilanteesta, ja sen korvat ovat matalina takana.

Jos koira seisoo kyyristyneenä häntä koipien välissä, sen olo on jo kovin pelokas. Koira saattaa jähmettyä paikoilleen ja tuijottaa kohdetta intensiivisesti. Murina on selkeä merkki liiallisesta ahdistuksesta, ja jos tilanne ei vieläkään ota rauhoittuakseen, koira saattaa näykkäistä tai purra lasta. Murina on sosiaalista viestintää eikä siitä tule koskaan rankaista koiraa.

Toinen hyvä esimerkki tunteiden ja käyttäytymisen yhteydestä ovat yksinolo-ongelmat kuten koiran eroahdistus. Moni koiranomistaja on törmännyt tilanteeseen, jossa koira yksin jäädessään haukkuu, vinkuu, ravaa edestakaisin tai järsii esineitä. Käyttäytymisen taustalla voi olla erilaisia tunteita. Jonkun yksilön kohdalla kyse voi olla tylsistymisestä tai turhautumisesta, toisen kohdalla taas ahdistuksesta ja pelosta.

Miksi meidän jokaisen on tärkeä tunnistaa eläinten tunteet yhteisessä arjessa?

Kuten ihminen, myös muut eläimet tuntevat erilaisia lyhyt- ja pitkäkestoisia tunnetiloja koko ajan. Tunteet ovat läsnä silloin kun eläin rentoutuu, kun se tarkkailee tai toimii, kun se leikkii tai ulkoilee yhdessä ihmisen kanssa.

Tunne-ehdollistumista tapahtuu siis jatkuvasti – tavoittelimmepa sitä tai emme. Kun esimerkiksi koulutamme eläimiä, emme koskaan kouluta yksinomaan käytöstä vaan aina myös siihen liittyvän tunnetilan kuten turhautuneisuuden, pelon, innostuksen tai rauhallisuuden.

Nopeasti ohimenevien lyhytkestoisten tunteiden pohjalta muodostuva pitkäkestoisempi mieliala vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin sekä eläimen odotuksiin tulevasta. Myös muut eläimet ihmisten ohella voivatkin siis olla joko optimisteja tai pessimistejä. Tunnistatko, kumpaan suuntaan sinun eläinystäväsi odotukset kallistuvat? Yhteistä meille on myös se, että pyrimme aina välttämään ikävyyksiä ja tavoittelemaan hyviä asioita.

Eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa on aiemmin keskitytty pitkälti hyvinvointia heikentävien tekijöiden vähentämiseen, mutta viime aikoina on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota myös mielihyvää ja myönteisiä tunteita kuten iloa, tuottavien kokemusten ja asioiden lisäämisen merkitykseen eläinten arjessa.

Mielihyvää kartuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen, palkitseva tekeminen ja ihmis- tai lajikumppanin seura. Mitä enemmän mielihyvää tuottavia asioita eläimen arkeen kasaantuu, sen paremmin myös vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja negatiivisia tunteita kestää.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että esimerkiksi pakotteisiin ja rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät kuten eläimelle huutaminen tai fyysinen rankaiseminen hidastavat oppimista ja tarpeettomasti lisäävät eläimen stressiä. Ne ovat myös väkivaltaa eläimiä kohtaan. Eläin ei tarkoita käytöksellään pahaa, vaan käytökseen on aina hyvä syy.

Tunteiden tunnistaminen ja huomioon ottaminen lisää syvällisempää ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä ja parantaa ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta. Se tuo myös turvallisuutta sekä eläimelle itselleen että ympäristölle. Lopulta tämä kaikki vahvistaa sekä sinun että eläinystäväsi hyvinvointia ja onnellisuutta.

Animal Heartsissa vahvistamme koiran rentoa mielentilaa, itseluottamusta ja onnistumisen tunteita. Tutustu Käytösklinikkaan ja ota yhteyttä!

Lähteet:

• Appleby, T. (2023). Tunteiden merkitys kouluttamisessa, luento, Taitotalo 9.3.2023.
• Balcombe, J. (2014). Eläimellinen nautinto. Helsinki: Into (Alkuteos Pleasurable Kingdom: Animals and the Nature of Feeling Good, 2006).
• Bekoff, M. (2007). The Emotional Lives of Animals. Novato: New World Library.
• Telkänranta, H. (2023). Millaista on olla koira? Helsinki: SKS Kirjat.
• Telkänranta, H. (2015). Millaista on olla eläin? Helsinki: SKS Kirjat.
• Tiira, K. (2019). Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Helsinki: Tammi.

The post Mitä eläinten tunteet meille kertovat? appeared first on Animal Hearts.

Luga oli 8-vuotias koira, jonka tyhjä katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Se vietti päivänsä yksin ulkohäkissä. Koira oli hylätty niin tunnetasolla kuin monien perustarpeidenkin osalta.

Ohikulkija oli jo pitkään surrut koiran kohtaloa, kunnes hän lopulta rohkaistui ottamaan yhteyttä eläinsuojeluun. Se päätös mullisti Lugan elämän. Luga oli onnekas, sillä uudessa kodissa ymmärrettiin, mitä koiran hyvään arkeen kuuluu.

Tässä blogitekstissä syvennymme eläinten hyvinvointiin. Vaikka tarkastelenkin aihetta enimmäkseen koirien näkökulmasta, voit hyvillä mielin hyödyntää vinkkejä myös muiden eläinten osalta.

Ihmiset huolehtivat eläinten hyvinvoinnista

Edellä kerrottu Luga-koiran tarina on kuvitteellinen ja kärjistettykin, mutta ikävä kyllä samankaltaisia kohtaloita näkee surullisen paljon. Maaseudulla on vielä tavallista, että koira asuu yksin ulkotarhassa tai viettää paljon aikaa juoksunarussa, eikä pääse riittävästi jaloittelemaan ja seurustelemaan.

Tilanahtaus ja virikkeiden puute on suuri hyvinvointiongelma monilla lajeilla. Koirienkin lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumiseen kiinnitetään usein liian vähän huomiota. Koirilla ulkonäkökeskeinen rodunjalostus on tuottanut vakavaa kärsimystä. Monet eläimet joutuvat kohtaamaan yhä myös vanhanaikaiseen koulutukseen perustuvaa väkivaltaa ja huonoa kohtelua.

Viranomaisten tehtävänä on valvoa eläinten hyvinvointia puuttumalla laiminlyönteihin ja huonoon eläintenpitoon. Omistajalla on kuitenkin tärkein rooli eläimen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä. Eläimet eivät voi pitää huolta itsestään, siksi meidän ihmisten velvollisuus on huolehtia niistä.

Mitä eläinten hyvinvointi on?

Hyvinvointi ei ole vain pahoinvoinnin puutetta. Tiivistettynä eläinten hyvinvointi tarkoittaa sitä, että eläin itse kokee sekä fyysisen että psyykkisen olotilansa hyväksi.

Eläimen hyvinvoinnista vastuussa olevan ihmisen on huomioitava eläimen terveydentilaan, ravitsemukseen ja elinolosuhteisiin liittyvät tekijät, varmistuttava laji- ja rotutyypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumisesta sekä annettava eläimelle mahdollisuus positiivisiin kokemuksiin, palkitsevaan vuorovaikutukseen ja aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässä.

Hyvinvointiongelmat näkyvät usein erilaisina käyttäytymisen haasteina, joihin puututaan herkemmin niiden häiritsevyyden vuoksi.

On kuitenkin tärkeää tunnistaa ongelmat myös niiden yksilöiden tai lajien hyvinvoinnissa, jotka oireilevat huomaamattomammilla tavoilla tai passivoituen. Mitä esimerkiksi kani tarvitsee, entä hevonen, nauta tai sika? Mistä tiedämme, kokevatko ne kipua, stressiä, väsymystä, tylsistymistä, kylmyyttä, kuumuutta, yksinäisyyttä, nälkää, janoa tai pelkoa? Tätä varten on oltava riittävästi tuntemusta lajin ja yksilön ominaisuuksista, tarpeista sekä käyttäytymisestä, mutta myös halua toimia tiedon pohjalta.

Tieto eläinten hyvinvoinnista lisääntyy jatkuvasti, ja siitä saamme kiittää erityisesti hyvinvointi- ja käyttäytymistieteellistä tutkimusta, joka valottaa meille pintaa syvemmältä eläinten käyttäytymistä, tunteita ja kognitiota. Yhtä lailla kiitos kuuluu kaikille niille ihmisille, jotka haluavat omalta osaltaan edistää eläinten hyvää elämää. Tieto eläinten käyttäytymisestä ja käyttäytymisen havainnointi auttavat tunnistamaan ne hälytysmerkit, jotka kielivät heikentyneestä hyvinvoinnista.

Eläinten hyvinvointia on mahdollista arvioida

Moni kääntyy koirankouluttajan puoleen, kun oman koiran käyttäytymisessä ilmenee ongelmia. Niin kannattaakin tehdä, sillä asiansa osaavan kouluttajan työkalupakkiin kuuluvat keinot ratkoa hyvinvoinnin pulmia.

Kun uusi asiakas saapuu Käytösklinikalle, teen kattavan koiran hyvinvointikartoituksen, johon sisältyy sekä kysely, haastattelu että havainnointikin. Kartoitus perustuu tietoon eläinten hyvinvoinnista ja sen arvioinnin menetelmistä, joista yksi keskeisin on Five Domains -malli (Mellor ym. 2020).

Koska eläimet eivät voi kertoa sanallisesti tuntemuksistaan, niiden käyttäytymisen tarkkailuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi kipu tai pitkittynyt stressi voivat näkyä monin tavoin koiran käyttäytymisessä.

Myös se, mihin ja kuinka paljon eläin käyttää aikaansa, kertoo paljon. Aikabudjetin avulla voit itsekin tarkastella, montako minuuttia päivässä koira esimerkiksi ulkoilee, liikkuu tai nukkuu. Miten suuri osa päivästä pyhitetään virikkeille? Entä rennolle yhdessäololle?

Koulutus itsessään ei kuitenkaan riitä, mikäli eläin kärsii kivusta, sopivan ravinnon löytämisessä on haasteita tai asuinympäristön häiriöt aiheuttavat sille jokapäiväistä stressiä. Siksi ennen koulutusta tai koulutuksen ohessa hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on hyvä tarkastella monipuolisesti. Jo pelkästään se saattaa ratkaista ne ongelmat, joiden vuoksi alun alkaen tassuttelitte luokseni.

Paranna koiran hyvinvointia näillä vinkeillä

Kun haluat edistää eläinystäväsi hyvinvointia, eläimen yksilöllinen kohtaaminen on kaiken A ja O. Mutta voimme tarkastella hyvinvointia myös yleisellä tasolla – esimerkiksi koiran lajityypilliset käyttäytymistarpeet ovat melko yhteneväisiä koirasta riippumatta. Kaikilla eläimillä ne liittyvät liikkumiseen, lepoon, leikkiin, syömiseen ja ravinnon etsintään, ympäristön tutkimiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä kehonhuoltoon.

Aiemmin mainitsemani Five Domains tarjoaa erinomaisen mallin yleisen tason tarkasteluun. Kyseessä on alun perin vuonna 1994 laadittu, mutta jatkuvasti päivittyvä ohjeistus, joka määrittelee eläinten hyvinvoinnin tärkeimmät osa-alueet: terveyden, ravitsemuksen, elinolosuhteet, vuorovaikutuksen ja sosiaaliset suhteet sekä positiivisen mielentilan.

Alla on listattu esimerkkejä eri osa-alueiden keskeisistä elementeistä. Lista ei ole kaikenkattava, eivätkä kaikki tekijät varmasti koskaan toteudu samanaikaisesti yhdenkään yksilön elämässä. Näillä vinkeillä voit kuitenkin pyrkiä entisestään parantamaan eläinten hyvinvointia.

Terveys ja toimintakyky

• Käytä koiraa säännöllisesti eläinlääkärillä terveystarkastuksessa ja huolehdi rokotuksista. Myös säännöllinen hampaiden tarkistus on tärkeää.
• Pidä huolta, että koira ei ole yli- tai alipainoinen. Ylipaino rasittaa elimistöä ja altistaa monille sairauksille.
• Suoliston tila vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Toimiiko suoli kuten pitää?
• Kipu saattaa jäädä huomaamatta valveutuneimmaltakin lemmikinomistajalta. Huomioi siis pienetkin muutokset käyttäytymisessä.
• Havainnoi koiran käyttäytymistä silittäessäsi ja käsitellessäsi sitä. Vältteleekö se koskettamista johonkin kohtaan?
• Miten vaivattomasti ja tasapainoisesti koira liikkuu? Monipuolinen liikunta on tunnetusti superlääke terveyden ylläpitämiseen, kunhan se on yksilölle sopivaa.
• Onko koiran helppo rauhoittua lepäämään? Nukkuuko se levollisesti vai onko se toisinaan rauhaton? Kiinnitä huomiota siihen, että koira pystyy palautumaan riittävästi päivittäin.
• Jos matkustelet koiraystäväsi kanssa, tarkkaile koiran hyvinvointia reissun päälläkin.

Ravitsemus

• Huolehdi, että koira saa päivittäin terveellistä, monipuolista ja maistuvaa ruokaa, joka sopii juuri sinun koirallesi. Sama ruokavalio ei automaattisesti käy kaikille koirille.
• Jätä ruokakuppi kaappiin ja tarjoa ruoka virikkeistämällä eli eri tavoin ja eri paikoissa, jotta koira pääsee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan, kuten etsimistä, haistelua, repimistä, kaivamista, järsimistä ja pureskelua.
• Voit vaihdella välillä koostumusta ja makuja koiralle sopivan ravinnon puitteissa.
• Koiran ruokahaluttomuus tai ”nirsous” ei ole normaalia, vaan voi johtua esimerkiksi epäsopivasta ruokavaliosta.
• Huomioi, että koiran ravitsemustarpeet vaihtelevat sen eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa.
• Pidä raikasta vettä tarjolla koko ajan. Jos perheessä on useita eläimiä, laita ainakin kaksi vesikuppia eri paikkoihin.

Ympäristö ja elinolosuhteet

• Tee kodista turvallinen, koiraystävällinen ja stressitön paikka koiralle.
• Suosi ulkoillessa rauhallista metsää, luontopolkuja ja puistoja, jos koira stressaantuu kaupunkiympäristön häiriöistä.
• Katso kotia ja elinympäristöä koiran silmin. Onko se yksitoikkoinen vai mukavan monipuolinen? Uudet ja vaihtuvat elementit, kuten uudet paikat, esineet, virikkeet, lelut, hajut ja äänet ilostuttavat arkea. Pidä lelut aina koiran saatavilla.
• Jos sinulla sattuu olemaan oma piha, jossa koira voi olla vapaana, huolehdi varjosta ja sateensuojasta sekä siitä, että koira kokee pihan turvalliseksi ympäristöksi eikä stressaannu ohikulkijoista. Käytä tarvittaessa näkösuojia.
• Huolehdi, että koiralla on kotona useampia lepopaikkoja sekä mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan aina niin halutessaan.
• Päivittäiset rutiinit lisäävät tapahtumien ennakoitavuutta, joten ne rentouttavat ja rauhoittavat koiraa.
• Kiinnitä talvella huomiota siihen, ettei koira palele. Useat rodut tarvitsevat ylleen takin ja tossut. Suojaa myös korvat, häntä sekä uroskoirilla kivekset paleltumiselta. Laske kesällä asunnon lämpötilaa (mikäli mahdollista) ja viilennä koiraa, jos sillä on kuuma sisällä/ulkona.

(Listaus jatkuu kuvan jälkeen)

Vuorovaikutus ja sosiaaliset suhteet

• Seuraile tutkiiko koira iloisen kiinnostuneena ympäristöään. Anna koiran haistella lenkeillä rauhassa. Silloin tällöin vaihtuvat ja uudet ympäristöt usein virkistävät.
• Onko koira rento vai vaikuttaako se jännittyneeltä, kiihtyneeltä tai pelokkaalta?
• Tarkkaile, kauanko koira viettää aikaa sille tärkeiden puuhien parissa. Leikkiikö se? Vietättekö päivittäin yhteistä aikaa mukavan puuhastelun parissa? Palkitsevaa ja koiralle luontaista aktiviteettia, noseworkia, kannattaa kokeilla.
• Onko koiralla hyvä suhde sille tärkeisiin ihmisiin ja toisiin koiriin tai muihin eläimiin? Koiralle suhde ihmiseen voi olla tärkeämpi kuin suhde lajitovereihin.
• Jos perheessä on useampia eläimiä, kiinnitä huomiota niiden väliseen vuorovaikutukseen ja huolehdi, että jokaisella on mahdollisuus hyvinvoinnin edellytyksiin.
• Hallinnan tunne itseä koskeviin tapahtumiin kuuluu olennaisena osana hyvinvointiin kaikilla eläimillä. Saako koira esimerkiksi vaikuttaa lenkkireittiin ja lenkin etenemistahtiin? Entä siihen, milloin ja miten leikitään, rapsutellaan, seurustellaan tai leikataan kynnet?
• Toimiva vuorovaikutus edellyttää vastavuoroisuutta, joten unohda yksipuoliset toiveet. Opettele tunnistamaan koiran eleitä ja viestintää, kuuntele, huomioi, rohkaise, kannusta, ilahduta ja ole läsnä.

Positiivinen mielentila

Edellä mainitut elementit rakentavat tärkeää arjen hyvinvointia ja eläin saa mahdollisuuden kokea elävänsä täyttä ja elämisen arvoista elämää – olipa kyseessä minkä lajin edustaja tahansa.

Ja sitähän me kaikki haluamme, elää täydesti ainutkertaisen elämämme.

Animal Hearts – elämäntehtävänä eläinten hyvinvointi

Askarruttipa sinua pieni tai suuri huoli, käänny rohkeasti Animal Heartsin puoleen. Kouluttajana sydämeni sykkii eritoten käyttäytymishaasteiden ratkomiselle. Yhdessä löydämme parhaat keinot edistää koirasi hyvinvointia niin, että ystäväsi saa aivan uudenlaista virtaa elämäänsä.

Jos koiran hyvinvointi mietityttää, tutustu Käytösklinikkaan ja ota yhteyttä. Palvelen myös etänä.

Lähde: Mellor, D. J. et al. (2020). The 2020 Five Domains Model: Including Human–Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare. Animals, 10(10), 1870.

The post Eläinten hyvinvointi – mitä elämisen arvoiseen elämään kuuluu? appeared first on Animal Hearts.