Eläinten tunteiden tutkimus on nuori tieteenala. Muunlajisten tunteet on pitkään sivuutettu luoksepääsemättöminä tai merkityksettöminä. Uusi tutkimustieto on kuitenkin avannut oven eläinten rikkaaseen tunne-elämään ja monipuoliseen mielenmaisemaan. Tämä luo sekä ymmärrystä että synnyttää vastuuta. Myös esimerkiksi koiran pitkittynyt stressi on tärkeä tunnistaa.
Koirasi kävelee metsäpolulla, kun yhtäkkiä läheltä kuuluu rapiseva ääni. Karvaturri valpastuu ja samassa räkättirastas ampaisee pusikosta lentoon. Vaara ohi, koira ravistelee itseään ja jatkaa lenkkiä.
Evoluutiossa eri tunteilla on suuri rooli, sillä ne auttavat eläimiä selviytymään ja säilymään hengissä: pelko suojelee ja kiintymyksen tunne pitää laumat yhdessä. Tunteet synnyttävät motivaatioita käyttäytymiselle.
Tunteilla on myös vahva yhteys eläinten hyvinvointiin. Negatiiviset tunnetilat, kuten pelko, voivat pitkään jatkuessaan heikentää eläimen hyvinvointia kun taas positiiviset tunnetilat lisäävät sitä. Hyvinvoinnin kannalta on oleellista tunnistaa, mitä tunteita eläin kulloinkin tuntee.
Eläinten tunteiden tutkimus on nuori tieteenala
Eläinten tunteet ovat synnyttäneet kiivasta keskustelua filosofien ja tutkijoiden keskuudessa kautta aikojen, ja edelleenkin moni käsityksemme muunlajisten tunteista nojaa vanhentuneisiin ja virheellisiin tietoihin. Tällä hetkellä tutkimukset aiheen tiimoilta käyvät kuitenkin vilkkaampina kuin koskaan ennen.
Luonnontieteilijä Charles Darwin, joka 1800-luvulla muokkasi käsityksen ihmislajin alkuperästä uuteen uskoon, puhui eläinten tunteista teoksessaan The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872). Sittemmin 1900-luvulla eläinten tunteiden tutkimus jäi pitkäksi aikaa behavioristisen lähestymistavan jalkoihin. Puhetta esimerkiksi eläinten ilosta tai surusta pidettiin merkityksettömänä tai jopa epätieteellisenä ja antropomorfistisena eli ihmisenkaltaistamisena.
Vähitellen 1970-luvulta alkaen suunta eläinten kognition, tietoisuuden ja tunteiden tutkimuksessa alkoi muuttua pitkälti Donald R. Griffinin muotoileman uuden tutkimusalan, kognitiivisen etologian, myötä. Eläinten tunteita tutkitaan nykyisin useilla tutkimusaloilla ja viime vuosikymmeninä tieto eläinten kokemusmaailmasta, tunteista ja tietoisuudesta on lisääntynyt huimaa vauhtia. Tässä auttavat myös uudet tutkimusmenetelmät.
Emotions are the gifts of our ancestors. We have them and so do other animals. We must never forget this.
– Marc Bekoff
Eläinten tunteita voidaan selvittää esimerkiksi analysoimalla käyttäytymistä ja eleitä sekä mittaamalla fysiologisia reaktioita kuten sykettä tai sykevälivaihtelua. Funktionaalisen magneettikuvauksen ja lähi-infrapunakuvauksen avulla voidaan tarkastella eri aivoalueiden aktivoitumista toiminnan aikana. Tunnetilan positiivisuutta tai negatiivisuutta, optimismia tai pessimismiä, voidaan kartoittaa niin sanotun kognitiivisen vinouman (cognitive bias) avulla.
Eläin tuntee samoja tunteita kuin ihminenkin
Enää ei tarvitse kysyä onko eläimillä tunteet, sillä tästä ollaan jo yksimielisiä. Sen sijaan siinä, mitä tunteita eri eläinlajien kokemusmaailmaan kuuluu ja miten tunteet syntyvät, riittää vielä paljon selvitettävää. Eroja on myös siinä, miten olennaisena tekijänä tunteita eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa pidetään.
Yleisesti ajatellaan, että kaikkien nisäkkäiden tunnemaailmaan kuuluu tiettyjä perustunteita. Kyseessä ovat meille ihmisillekin varsin tutut tunteet:
- Ilo/tavoittelu
- Kiintymys/hoiva
- Leikkisyys
- Seksuaalisuus
- Suru
- Pelko
- Aggressio/viha
- Yllättyminen
Perustunteita, kuten iloa ja pelkoa, kokevat nisäkkäiden ohella myös kaikki muut selkärankaiset eläimet, kuten linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat, sekä ainakin jotkut selkärangattomat eläimet kuten mustekalat. Vielä 1980-luvulla epäiltiin kykenevätkö muut eläimet ihmisen ohella lainkaan tuntemaan kipua, mutta nykyisin onneksi tiedetään, että myös eläinten kyky tuntea kipua, aito kipukokemus, on yleistä eläinkunnassa.
On myös tunteita, joita kaikki eläinlajit eivät kykene tuntemaan. Tällaisia sekundaarisia tunteita ovat vaikkapa syyllisyys, katumus ja kosto. Osa ihmisistä ajattelee, että koira esimerkiksi häpeäisi käytöstään tai kissa osoittaisi mieltään, mutta nykytiedon valossa kumpikaan ei vaikuta todennäköiseltä.
Stressi heikentää koiran hyvinvointia
Tiedetään, että pitkäkestoinen stressi kuormittaa kehoa ja voi altistaa useille sairauksille. Stressi vaikuttaa haitallisesti myös aivojen toimintaan. Kroonisessa stressissä kuormitus on kasvanut liian suureksi, parasympaattisen hermoston toimintakyky on heikentynyt, eikä elimistö pääse palautumaan normaalilla tavalla.
Muun muassa tästä syystä stressi voi näyttäytyä käyttäytymisessä monin tavoin esimerkiksi käyttäytymisongelmina. Stressaantunut koira voi reagoida ympäristön ärsykkeisiin, kuten ääniin tai lenkkireitin varrella vastaantuleviin häiriöihin, herkemmin. Toisaalta stressi voi myös passivoittaa, eläin voi muuttua apaattiseksi ja vaisuksi.
Mikä aiheuttaa eläimelle stressiä?
Koiran – ja minkä tahansa eläimen – stressiä aiheuttavat lukuisat eri tekijät, ja siksi tilannetta tulee aina tarkastella yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Krooninen kipu tai muu fyysinen vaiva on yleinen syy stressille. Kukapa meistä ei ahdistuisi, jos kehoon sattuu jatkuvasti? Stressin alkulähteille pääseminen voikin edellyttää myös kattavaa terveystarkastusta.
Yleisiä stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi
- krooninen kipu (stressi voi myös voimistaa kivun kokemista)
- arkuus, pelot ja aggressio
- palautumisen ja levon puute
- käyttäytymistarpeiden toteutumattomuus
- rähinätilanteet ja voimakkaat reaktiot
- turhautuminen
- tylsyys tai liika aktiivisuus
- yksinolo
- sopimaton asuinympäristö
- muutokset (loma, omistajan työajat, muutto, uusi perheenjäsen jne.)
- rutiinien puute
- epätietoisuus (esim. rutiineista tai odotuksista)
- omaan elämään liittyvän hallinnan tunteen puuttuminen.
Pentu-/poikasaika on merkityksellinen ajanjakso, sillä sen aikaiset tapahtumat vaikuttavat osin siihen, millainen stressinhallintakyky yksilölle kehittyy. Varhaisella stressillä on yhteys myös muun muassa ahdistuneisuuteen. On esimerkiksi havaittu, että mikäli linnunpoikanen erotetaan emostaan ennenaikaisesti tai rotanpoikanen ei saa riittävästi emonhoivaa, ne stressaantuvat herkemmin arkitilanteissa läpi elämän.
Myös elinympäristöllä pentu-/poikasaikana on iso merkitys koko elämälle: liian yksitoikkoinen tai kaoottinen ympäristö sekä puutteet sosiaalistamisessa voivat vaikuttaa monin tavoin terveyteen ja hyvinvointiin tulevaisuudessa. Ihmisten kanssa elävät eläimet kannattaakin totuttaa hienovaraisesti erilaisiin ympäristöihin ja asioihin pienestä pitäen. Totuttamisen on tapahduttava kuitenkin niin, että eläin pysyy rentona eikä pelkoja pääse syntymään.
Tunne synnyttää käyttäytymistä – tunnista koiran pelko asennoista, eleistä ja ilmeistä
Erilaiset tunnetilat voivat ilmetä eläimen käyttäytymisessä monin tavoin. Ihmisen on tärkeä oppia ymmärtämään eläimen käyttäytymistä ja tunnistamaan asennot, eleet ja ilmeet, joilla yksilö viestii eri tunteistaan.
Yksi varsin yleinen tunne on pelko, josta on vain lyhyt matka toiseen voimakkaaseen tunteeseen, aggressioon. Mutta miten esimerkiksi koiran aggression tunne kehittyy ja mitä siitä voi seurata? Käydään kehityskulku läpi melko tavanomaisen arkisen tilanteen kautta.
Lapsiperheessä on yleistä, että lapsi saattaa kiusoitella koiraa ja esimerkiksi halata sitä tiukasti. Lapsi ei tokikaan tarkoita pahaa, mutta koira saattaa tuntea olonsa pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Aggression portaat osoittavat, miten koira viestii tilanteessa tunteestaan:
Tukalassa tilanteessa koira voi lipoa kielellään nenää, räpytellä silmiään tai haukotella. Se saattaa istahtaa tai kääntyä kokonaan poispäin. Koira voi poistua tilanteesta, ja sen korvat ovat matalina takana.
Jos koira seisoo kyyristyneenä häntä koipien välissä, sen olo on jo kovin pelokas. Koira saattaa jähmettyä paikoilleen ja tuijottaa kohdetta intensiivisesti. Murina on selkeä merkki liiallisesta ahdistuksesta, ja jos tilanne ei vieläkään ota rauhoittuakseen, koira saattaa näykkäistä tai purra lasta. Murina on sosiaalista viestintää eikä siitä tule koskaan rankaista koiraa.
Eläin ei tarkoita käytöksellään pahaa, vaan käytökseen on aina hyvä syy.
Toinen hyvä esimerkki tunteiden ja käyttäytymisen yhteydestä ovat yksinolo-ongelmat kuten koiran eroahdistus. Moni koiranomistaja on törmännyt tilanteeseen, jossa koira yksin jäädessään haukkuu, vinkuu, ravaa edestakaisin tai järsii esineitä. Käyttäytymisen taustalla voi olla erilaisia tunteita. Jonkun yksilön kohdalla kyse voi olla tylsistymisestä tai turhautumisesta, toisen kohdalla taas ahdistuksesta ja pelosta.
Miksi meidän jokaisen on tärkeä tunnistaa eläinten tunteet yhteisessä arjessa?
Kuten ihminen, myös muut eläimet tuntevat erilaisia lyhyt- ja pitkäkestoisia tunnetiloja koko ajan. Tunteet ovat läsnä silloin kun eläin rentoutuu, kun se tarkkailee tai toimii, kun se leikkii tai ulkoilee yhdessä ihmisen kanssa.
Tunne-ehdollistumista tapahtuu siis jatkuvasti – tavoittelimmepa sitä tai emme. Kun esimerkiksi koulutamme eläimiä, emme koskaan kouluta yksinomaan käytöstä vaan aina myös siihen liittyvän tunnetilan kuten turhautuneisuuden, pelon, innostuksen tai rauhallisuuden.
Nopeasti ohimenevien lyhytkestoisten tunteiden pohjalta muodostuva pitkäkestoisempi mieliala vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin sekä eläimen odotuksiin tulevasta. Myös muut eläimet ihmisten ohella voivatkin siis olla joko optimisteja tai pessimistejä. Tunnistatko, kumpaan suuntaan sinun eläinystäväsi odotukset kallistuvat? Yhteistä meille on myös se, että pyrimme aina välttämään ikävyyksiä ja tavoittelemaan hyviä asioita.
Eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa on aiemmin keskitytty pitkälti hyvinvointia heikentävien tekijöiden vähentämiseen, mutta viime aikoina on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota myös mielihyvää ja myönteisiä tunteita kuten iloa, tuottavien kokemusten ja asioiden lisäämisen merkitykseen eläinten arjessa.
Tunne-ehdollistumista tapahtuu jatkuvasti – tavoittelimmepa sitä tai emme.
Mielihyvää kartuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen, palkitseva tekeminen ja ihmis- tai lajikumppanin seura. Mitä enemmän mielihyvää tuottavia asioita eläimen arkeen kasaantuu, sen paremmin myös vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja negatiivisia tunteita kestää.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että esimerkiksi pakotteisiin ja rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät kuten eläimelle huutaminen tai fyysinen rankaiseminen hidastavat oppimista ja tarpeettomasti lisäävät eläimen stressiä. Ne ovat myös väkivaltaa eläimiä kohtaan. Eläin ei tarkoita käytöksellään pahaa, vaan käytökseen on aina hyvä syy.
Tunteiden tunnistaminen ja huomioon ottaminen lisää syvällisempää ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä ja parantaa ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta. Se tuo myös turvallisuutta sekä eläimelle itselleen että ympäristölle. Lopulta tämä kaikki vahvistaa sekä sinun että eläinystäväsi hyvinvointia ja onnellisuutta.
Animal Heartsissa vahvistamme koiran rentoa mielentilaa, itseluottamusta ja onnistumisen tunteita. Tutustu Käytösklinikkaan ja ota yhteyttä!
Lähteet:
- Appleby, T. (2023). Tunteiden merkitys kouluttamisessa, luento, Taitotalo 9.3.2023.
- Balcombe, J. (2014). Eläimellinen nautinto. Helsinki: Into (Alkuteos Pleasurable Kingdom: Animals and the Nature of Feeling Good, 2006).
- Bekoff, M. (2007). The Emotional Lives of Animals. Novato: New World Library.
- Telkänranta, H. (2023). Millaista on olla koira? Helsinki: SKS Kirjat.
- Telkänranta, H. (2015). Millaista on olla eläin? Helsinki: SKS Kirjat.
- Tiira, K. (2019). Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Helsinki: Tammi.